I KAUKANA VIERAILTA MAILTA

Joku kävi täällä joskus

Vieras

Ruostunut naula,
laudalla harmaa poski
tuulessa karhentunut.

Joku kävi täällä joskus
ja kasvaa nyt ruohoa
    niin kuin
           tämäkin niitty.

Lähtenyt

Kaivon kannelle
    ovat ajan kourat
                kutoneet
sammaleisen maton.

Oven pieluksessa naula.

Ja maassa, 
syksyisten lehtien pitsi 
odottamassa tuulta.


Tuulta.

Kyynel

Polku kasvaa
ruohohymyä
ja kukat kutreillaan
                   nauraa niitty.
Joskus täälläkin
loisti mökin seinällä
 punainen
ja nyt vain harmaat laudat
     unta näkevät,
          kuulevat linnut ja tuulen
ja jossakin, 
itkee naula ruostetta 
 kuin kaikki

           vielä elossa olisi.

Ei autio

Sinun käsiesi jälki
näissä haloissa,

pihan keskellä
pyöreä torni

taitavasti punottu.

Rappusilla saappaasi
            täynnä kesää
ja pääskyset räystään alla.

Heinien kuiskeessa hiljaisuus,
 		 oven edessä harjanvarsi

juuri siinä, mihin sen asetitkin.

Kolmekymmentä askelta pohjoiseen

Kertomaton

Mistä kirjoittaisin,
näistä kaduistako, jotka risteävät toisiaan?
Ruohosta? Maasta?

Mietin tuulta, lehtien havinaa,
poppelikujien hiljaisuutta,
vanhuksia, jotka kävelevät vastaani.
Heistäkö kirjoittaisin?

En saa sitä paperille,
heidän kauneuttaan, miten voisinkaan.

Valkoinen on valkoista ja musta mustaa,
paperi paperia, 
kirjaimet vain näppäiltyjä merkkejä.
Miten niillä mitään kertoa?

Irtonainen

Kauppakadun kulmassa 
on irtonainen mukulakivi
ja jokaisena kertana 
melkein siihen kompastun.

Onhan se hyvä välillä
saada muistutus, 
ettei liiaksi ylpistyisi 
ja onhan se kauniskin

 - tuulissa tuivertunut,
taitavien käsien hioma.

Kolmekymmentä askelta pohjoiseen

Kynänpätkä ja pala paperia,
raitiovaunun vihreä penkki.

Vallaton hiuskiehkura
peittää silmäsi, kun hymyilet.

Astuessani ulos pölyää hiekka,
ja maassa saavat pudonneet
hiuspinnit uuden elämän.

Kolmekymmentä 
           askelta 
                pohjoiseen
Esplanadin pysäkiltä
joku löytää sinut vielä.

Näkymätöntä

Laskemme torilla lintuja
ja minulla on kauhea pissahätä.
Viisikymmentä varpusta, 
kolmekymmentä naakkaa,
kolme naurulokkia,
viisitoista kyyhkystä,
ja sitten äkkiä
västäräkki
ja ruokokerttunen.

Minä en olisi sitä tunnistanut.

Lopuksi juodaan kahvit
ja palataan lähtöpaikkaan
enkä minä lakkaa ihmettelemästä,
kuinka paljon tämä kaupunki
pitää sisällään näkymätöntä elämää.

Aurinko

Kaupungin keskellä on suihkulähde 
ja sen pohjalla kolikoita,
unohdettujen toivomusten kehto,
niin minä ajattelin, 
kun kuljin siitä ohitse.

Mukulakiven reunasta pilkisti
voikukka kuin eksynyt aurinko,
eikä tämä päivä olisi voinut
lämpimämpi olla.

Hymyä vaille valmis

Jokapoika ja jokatyttö,
asemalaiturilla tupakantumpit pitkin katua
ja kerrostalot kuin mädäntyneet hampaat
kaupungin suussa.

Lokin lemu ja väsyneet kukat, mitä nekin auttavat,
pöly, joka tunkeutuu sieraimista sisään ja 
saa keuhkot yskimään.

Tänne en tahdo jäädä, en tähän kesään,
en näille lohduttomille maille,
tähän yksiöön, jonka verhot ovat aina kiinni.

Ylivuotinen viini, jääkaapissa unohtunut juusto:
siinä minun elämäni ilman sinua.




Pakkaan laukkuni. Lukitsen mieleni.
Mustat lasit silmille.

Katson vasta, kun näen koivukujan
ja sinut siinä portilla

 - hymyä vaille valmis.

Perhonen

Tuulessa äkkiä ohimennen
koivun tuohella
musta silkki.

Sateen jälkeen ilmassa
lehtien tuoksu,
hyvästit.

Lakeuden takana

Lakeuden takana on metsä.
Näen sen tähän korvillani.

Näen äänet, 
niiden juoksevat jalat
ja kutovat kädet.

Sumuun piirtyvät hiljaa
puiden varjot,
lehdet, lehtiruodit,
koivut ja jalavat,
tuomet.

Vielä vähän aikaa
on maa kuopallaan,
ja sitten nousee ruoho.

Linnunmaitoa

usvassa on ääniä
linnut ovat heränneet

kapea polku
ovelta kaivolle
voikukista täysi

Niin lyhyt matka se on

Niin lyhyt matka se on

I

Timoteit ovat heränneet 
ja keltainen värittämään
      leinikit,
 rätvänät ja sauramot,
            nätkelmien hennot pillit.
		Tule minun viereeni tähän
                         niitynviileään
katsomaan pilvet ja laskemaan lampaat,
valkoiset hattarat maistamaan,
                  laitetaan käsi käteen ja
kerrotaan kuulumiset,
                    niin on hyvä.



II

Tuossa on se kivi ja mänty,
       käpy voi pudota rinnan päälle,
 kopsauttaa sävelen irti sydämestä,
            mikäs siinä,
                    onni soi kauniisti.
 	     Tuoksuvatukan lehdellä on sulka,
       västäräkin jalanjälki ja 
poikaset jo maailmalla,
      niin sitä kesä haikailee syksyä
vaan vielä tuoksuvat kissankellot
ja karistavat taivasta tähän,
           kuuletko, ja kuulethan sinä,
hymyilet, tavoitat meren 
      - minun silmistäni sinun silmiisi
maailman ääriin.



III

     Niin lyhyt matka se on.
          Onnen kulkea ja kuunnella, kuinka
                      kesä puhuu, kaikki, koko maailma,
     tässä ja nyt, huomennakin.

Ja takiaisen haluaisin juuri tähän,
                    tämän niityn laidalle kertomaan
kaikesta siitä, mikä on tärkeää,
         kaikesta, mitä kannan sydämeni alla
       vaikka muistan minä sen muutenkin,
       muistuttamatta ja silti tahdon
sen kauneuden, rehevät lehdet ja 
         karun kukinnon, 
                  pöyheät pallot.

Jotakin siitä taivaasta, 
           jonka jokainen löytää, 
                          jos tahtoo.

Hipaisu

Tuuli hipaisi
minua, kevyt raskas.

Mukaansa otti
kivien huokaukse,t
          aallot jätti, auringon.

Niin näkee näiltä portailta kauas

I

Näiltä portailta näkee kauas:

Tarha-alpit kukkivat ja
        sitruuna-ajuruohojen tuoksu.
Tuosta en ole hennonut heinää kiskaista,
        mitä se siinä haittaa,
hento varsi,
      kauniisti tuulessa nyökkää.

Ja tuossa voikukanlehti, saniainen,
     vihreää vihreällä,
pihlajan alla kuiskivat toisilleen.



II

Tämän kesän muistan:
      
   Kiven päällä sisilisko
hymyilee auringolle häntänsä mitalla
 ja tuossa jokivarresta tuotu,
                       harmaanvihreä,
          tuulen hioma muistona sinusta.

Lasten nauruissa olet, pihakeinussa
haravanvarsi olalla, tyyni ja rauhallinen.






III

Näitä tässä mietin:

Taivaan sineä ja iiristen. 
Lintua, jonka lento hengittää pilvellä.
Kastetta aamuisella ruoholla,
       joka vasta herää ja kohottaa kasvonsa
kohti ikuista 
            täksi hetkeksi tuulen kuivata.

Niin näkee näiltä portailta kauas,
      kauemmaksi. Sinne saakka,
             mihin en edes odottaa osannut.

Aamusella

I

Aamu astuu ovelle. 
Ovat tehneet heinää ja se tuoksuu, 
vaikka seipäät ovat vaihtuneet 
koneella tehtyihin, 
                    miksi niitä nyt kutsuisi.
Minä juon kaakaota, sitä tummaa,
lapsuuden van Houtenia 
      ja avoimesta ikkunasta kuulen linnut.
Peipponen ja västäräkki ainakin
             sekä fasaanikukon karhea laulaisu.
Avaan lehden ja suljen silmät,
     mitä sitä kaikkea tarvitsee tietää.




II

Kävin eilen kahdessa kaupungissa,
vaikka jalat eivät tahtoneet
      ja kysyn, kuinka kukaan voi
siinä betoninharmaassa hengittää.
Liikaa ihmisiä, liikaa kiirettä,
                  tuntemattomia kasvoja.
Täällä on toisin. Nurmikon reunalla
heinätupas ja niityllä pikkulaukku,
     siitä ilahduin, 
siemenet omin käsin kerätty 
                                 ja kylvetty.




III

Aamu astuu ovelle.
Unenlämpöisin silmin katson ikkunasta
ja kuuntelen männyn puheen:
       kävyt nauravat ja tuuli.
Sitä hengitän, mietin kaikkea,
sellaista sydämen aluista. 

Ulkona painan kämmenen kiveä vasten.
           Se elää, 
                vihreän maton peittämä.

Sävyjä

I

	     Maitolaiturin nokassa kukkivat ruusut.
Ei tästä kukaan enää kulje, ja
             pysähtynyt ilma odottaa sadetta.
Olen kävellyt niityllä paljain jaloin,
   antanut ruohon puhua varpaille
                              ja auringon.
Kaurapellon sinisessä on
      ripaus merta ja jotakin muuta,
               ehkä se vain odottaa tuulta.




II

Kunpa jo sataisi, tulisivat pilvet
    edes hetkiseksi ja
ilma kevyeksi hengittää,
       katsoa tuoksut sydäntä myöden
ja kuunnella, kuinka puut taipuvat
       kohti syksyä ja lehdet helisevät.






III


Suljen oven,
         ja kämmeneeni pudonneen lehden.
Västäräkki naurahtaa ja astuu lähemmäksi.
     Utelias!
Katson nousevaa iltaa,
        kastetta kukkien lehdellä.
Talvella on tässä hangen huntu, valkea uni
        kuin viaton lapsi ja yhdet jäljet
                                  kohti tupaa.




IV


Niin minä sinua rakastin etkä sitä sinä tiennyt,
        ohitseni katsoit hiekkatien pintaa,
     kosketus ilmassa
             kukkien kuiske,
       askelten kaiku polun sammalella.

Keväällä tässä kukkii voikukka,
      yksi vain, ja sitäkin keltaisempi.

Lepinkäinen

Lepinkäinen on lentänyt mäntyyn!
Dirrrp, dirrrp 
laulaa se laulunsa ja kertoo kuulumiset:

Olet kuulemma ruskettunut ja voit hyvin,
      ja naurunjyvä poskessasi pomppii
             kuin elohiiri.
Voin kuvitella sen ja silmäsi.

Timoteit nuokkuvat niityllä
         enkä minäkään jaksa kauaa
                              valveilla olla.
Annan lepinkäisen lähteä,
      ehkä se tulee pihakoivusi hiuksille
                                       ja laulaa sinullekin.
Laulaisipa unilaulun!
                Kukkanupun lauantaisi poskelle.

Lähetti

Tuuli soittaa käpyjä,
kopauttaa sävelen 
              rinnan päälle,
                                              kuuletkos?
Niin ne laulavat 
         heinät ja kukat, 
tanssivat lauantaivalssin
                     ja hymyävät.
Kiven päällä kottarainen
             lähtöä vaille valmis,
vilkuttaa ja nyökkää.
Lupasi tuoda kuulumiset,
sinulle, ja tuohan se,
                      nokassaan tuohen niittyni kulmalta 
                                         tuohisen kirjeen kätesi lukea.

Punainen matto

Ahven on syönnillään, 
	     särkien punaiset silmät naaraavat
                         järven pohjaa.
Laiturin jalanjuuressa nauraa ulpukka
 pitää seuraa aalloille ja
            hörppää tilkan vettä
                          ettei kieli kuivu.

Niityllä on horsma kukassaan,
       punainen matto
kuin tälle kaipaukselle laskettu,
ja minä upotan käteni veteen,
                       kosketan silkkiä:
niin tulet sinä mieleeni,
                       lempeä ja hyvä.


Rantapenkereeltä
       lämpimän hiekan seasta
löydän taivaskiven,
         kuin herne painoi selkää,
ja ajattelen, jospa tulisi sade,
      laskisi huntunsa iholta iholle.

Timoteit huokaavat:
   -   Eivät pilvet vielä sada, antavat odottaa,
mutta huomenna on hahtuvalampailla jano
         ja silloin saat tämän kiven.

Laiturinnokalla levittää lokki siipensä
      lähtee lentoon, sille kuiskaan
            hymyni. Se tietää.

Pihlajanmarjahelmet

I

Kottaraiset ovat lähteneet
Vielä vähän aikaa puhuu 
                   tuuli
kesänkieltä ja kiertää niityt
värjäten kukkien hameita.
Kirjopyykkiä: 
           keltaista ja punaista,
tuolla tilkka valkoista ja

                    vihreän sulka.



II

Minä pidän saniaisista ja
niiden salaperäisyydestä.
Ne ovat, mitä ovat,
     aitoja ilman turhuutta,
joka häivyttää olennaisuuden.
Pelkkä vihreä,
      askeettinen ja pehmeä.



III

Syksymmällä teen pihlajanmarjoista
helmet ja kiedon ne kaulalleni:
    marjojenpunaiset posket,
              ilon,
                 kesän.
Silloin tule tänne. Katto vaatii korjausta
                     ja sydämellä on ikävä.

Niin se tietää, sydän, ja kutsuu.
                  Lakaisee portaat lehdistä.

Herättäjä

Lakaistut portaat,
niitetty heinä,

seipäiden odottavat sylit.

Tullessasi jätit kesän ovelle
           lakkisi naulakon päälle,

saappaidesi mullan tuoksun
leijumaan ilmaan.

Miten sinua siitä kyllin kiittäisin,
ruohosta, joka nousi ja ruokki,

avasi silmät auringolle,
	 iholle oven kulkea.

II SAAREN KYLJELTÄ AALTOJEN ALTA

Kesäunta

Näkymä

Järven peilissä aurinko,
rannalla kaislojen verho

Minä kirjoitan runoa
tästä tuulisesta kesästä

Rakkaudesta

Syntymä

Vedensyli on viileä,
     siihen painan varteni ja solakoin vedoin 
                uin kauemmas rannasta.
Ei tässä ole maata 
    vain sininen sinisessä,
katoavan horisontin salaisuus.
Olen kuin en olisi ja olen kuitenkin,
     raskas ja kevyt samalla kertaa.
Aaltojen hymyt lyövät lävitseni,
     puhdistavat talven turkit,
             irrottavat kesivän, ja rannalla
tarttuu hiekka varpaisiin,
       lämpö, ja kengät puhuvat uutta kieltä.
Niin se on huominen kädessäni,
       tässä päivässä alati läsnä eilinen.

Kesäunta

Pihan perällä kesä.
Kissa nuolee turkkinsa puhtaaksi,
                          syö ruohoa, nukahtaa.

Päivänkakkarat avaavat siipensä.

Kevyttä lentoa, lounaista tuulta,
                  matalapaine kalistaa vettä.

Pyörässäni on ruostuneet kettingit
ja puinen ohjaustanko. 

                                Maidonhakumatka
                    venyi pitkäksi, kun muistin sinut.

Odottajat

Järvenselkä on hiljaa
laineiden tulla, silittää.

Minä istun laiturilla
ja ajattelen sinua.

Harmaiden lautojen pinnalla
jäkälän kukat, ja hymyni,

                     eikä tuulesta tietoa.

Paistakoon siis aurinko
täydeltä terältään
ja naurakoon iholleni kesakot.

Siinähän ovat,
      huuliasi varten valmiina.

Aamunsiivet

aamu aukaisee siipensä
nurmikolla tuoksuu sade

puiden oksilla 
vihreät hunnut
valmiina tuulen tulla

Hämäränhetki

vasta hyvin myöhään 
asettui tuuli 
puiden latvuksiin

nostatti niiden laulun
yli hämäränhetken

hiljaisena, kauniina
soi se laulu
vain perhosten              
korville kuului

Saappaanmitalla

heinänkorsi suupielessä
saappaanmitalla
sinä otat minut kiinni

kutitat

ja naisen nauru
kuin tuulahdus

täyttää ilman

silmiesi totisuudessa
jotakin muuta

sanomatonta,
ja kaunista

Aamunmailla

Aamu herkesi nauramaan.

Istun tässä, kuuntelen linnut,
muistan partasi korret.

Ihoni pinnalla olet
ruohon kuiskaus,

kasvavan voima.

Taivaalla lokit,
pilvien enkelit.

Seireeni

Pellon laidassa villiruusu,
seireeni.

Sulje korvasi ja katso:

poskeni punertavat,
kesänkukka nauraa.

Auringon noustessa taittui valo

Avattu

auringon noustessa
taittui valo

hengitän kevyttä ilmaa

ihollani 
käsiesi polut

Onnelliset

Katiskassa oli hauki.

Minä soudan kanssasi
tätä pitkää rantaa,
ja annan pilvien ajelehtia.

Kaukana auringon varjo.
Ei se tänne saakka yletä.

Palanen kesää

Puut taipuvat kesään,
vihreissä lehdoissa
tuulen laulu
ikävää vailla.

Järvellä kuikka,
hiljainen vesi,

nukkuvat vielä
  salakat.

Tuulenkaato

Sinä kesänä 
kaatui tuulessa se kuusi
sydänpuultaan ontto
       ja silti täynnä elämää,

 hevosmuurahaiset
 arpisella rungollaan
    kuin näyttäen,
         elämä jatkuu
                ja kesä.
    Kesä.

Kohti yötä

iltaisin saapuu sade
kasteen siivillä kehrääjät
yllä nuokkuvien 
laulavat laulunsa

kuin aamua lepyttääkseen

Harmaa

taivas takoo valoa
pisaroiden leikistä,

ja tuuli koskettaa pihlajaa
kuin varoen lehtien pitsiä


tämä harmaa päivä
kuin hopeinen helmi

vierähtää iholle,
                   sanoihin

Hennoin siivin

tuuli herättää niityt
soittaa kukkien hameita,
      ja äkkiä,

ovat perhoset täällä

hennoin siivin
taivaanpurjeet

tulevat, lähtevät
        -  jättävät kesän

Saari

Saari

Vene lipuu pitkin järven kylkeä,
kainaloon saakka,
ja pitkä on sen selkä soutajan käsille,

aaltojen kuiskeessa tuuli
käy sotien kiviä vastaan,
peittyvät karikot, hakee katse,

syvältä matalalle kumartavat kaislat,
löytää rannan kulkijan jalka,
astuu laiturin ruoteelle narahdus,

täällä vihreän keskellä jatkuu kesä,
liekkien loisteessa tuvan tuoksu
kuin kohtu, jossa levätä.

Hiljaiset

Mättään reunalla 
         puolukanpuna,
teen tuttavuutta

Kuusen oksa heilahtaa,
tervehtii tuulta

Täällä ei tarvita sanoja

Kulkija

En vielä kulje kumarassa,
vielä puhuvat niveleni
              tavutonta kieltä,

jalan alla sammal,
jäkälä ratisee,

taivas sateesta pilvetön.

Kaste

Kallion laella on kuoppa,
ruohon peittämä malja

Nyt kuivillaan ja sateella
       täynnä taivasta

Monena kertana olen siihen 
   käteni kastanut,

antanut tuulen kuivata

Kiehinen

Tuli ei tahdo syttyä,
kostean piipun kostea nielu.

Vuolen kiehisen,
laitan alle eilisen uutiset,

ja savu nousee,

roihahtaa liekki,
nuolee puun,

kuivaa kämmenelle kyyneleen.

Tarinoita

Tuuli asettuu kiviin,
soutaa laineet auki,
laiturin nokassa tarttuu
              hauki uistimeen,

saunan pesässä
tulenrätinän unohtunut tarina.

Verho

Aallot soivat minussa,
kivien helähdys
kosketuksissa pohjaan:

juuret.

Korkealle vie polku
saunamökistä tupaan.

Verannalla peittyy järvi
vihreän verhoon. 

Että tietäisin

säidesi armoilla
tuuliajolla
vailla kosketuspintaa

anna edes myrsky
kaada vene
että kuulisin

hengität

Putoava tuuli

Putoava tuuli taittaa sateen,
kiven kyljellä vihreän helähdys,
sinäkö se olit.


Aallot koettavat puhua myrskyä ympäri,
laiturinnokka narisee, ja sisällä mökissä 
eksyy runo silmään,
                             liekki.
 

Hetken hengittävät kivet,
                    keinuvat laineet vaiti
                         vasten  tervaista pielusta.
Laantuu kuohuva, saa siivet.

Kun nukuttaa

Se hetki ennen kätkytkuolemaa,
kun tuuli hiljenee ja käkikello
pysäytetään, jotta saisi nukkua.

Luen putoavia enkeleitä
enkä välitä onkikilpailusta.

Viltin sisällä on lämmintä
vaikka tupa on muuten kostea,
torkkuviltti jaloilla villanpehmoinen,
unilammas.

Hiljaisuudessa on jotakin rauhoittavaa,
ei tarvitse puhua, ei seurustella joutavaa,
vain olla.
Ystävä tulee sisälle, 
           katse kysyy, ymmärtää,
                          antaa rauhan.
         Pestään kohta perunat. Lue nyt.
                                Ei tarvitse muuta.

Kosketus

Painan käteni laiturin harmaalle,
vielä olet siinä, selkäsi notkollaan.

Ajan kirjoma pinta, 
tikku työntyy sormenpäähän,

sanot:

”Älä välitä, tahdoin vain koskea,
kysyä, vieläkö muistat?” 

Aalto

Rannalla on hiljaista.

Heitän veteen kiven
ja pienet laineet rikkovat pinnan.

Niin olet sinäkin minussa laine,
hiljainen aalto sieluni aavalla.

Vailla tuulta

Järven selkää hivelee katse,
löytää tutun kohdan,
kivien karikkoisen kodin.

Tänään ovat pilvet hiljaa,
vailla tuulta rantametsä,

unisten kaislojen huokaus.

Lähemmäksi

Miltä tuoksuu kaadettu puu
pajunvitsan hento puhe,

lasken katseeni
annan maan nousta silmiini,
ja taivaan,

hiljaa on tämä hetki,
kaukainen sydämesi
lyö aaltona hiekalle,

ja metsä siirtyy 
lähemmäksi tuulta.

Sirittäjä

Se oli sirittäjä
ja hetken se istui siinä
lennettyään päin ikkunaa,
kohosi sitten lentoonsa
ja katosi.

Niin monesti olen minäkin
itseni loukannut,
hengittänyt hetken
 sitten noussut.

Ja vielä kantavat siivet,
antavat tuulen vuolla reitit.

Nuput

Kohmeisin käsin
nostan katiskasta hauen,
äsken kirjoittivat kesää 
nämäkin sormet,

nyt puhuvat syksystä,

sanovat:

”Talven jälkeen heräävät nuput,
nivelissään uusi puhe, 
lehtipitsistä virkattu.”

Tuulinen paikka

Valoisa päivä,
kaikki mikä on mennyt,
on mennyt.

Saaren kärjessä tuulinen paikka,
ei tyyntä milloinkaan.

Kipua vailla

Luopuminen

Jälkeen tuvan hämärän
on silmien totuttava valoon,

alettava nähdä.

Soudan saaren kylkeä,
sumuttoman aamun kirkkautta
enkä tahtoisi katsoa,
kuinka linnut lähtevät.

Kosketan kädellä vettä,
annan saaren lipua kaukaisuuteen,
opettelen luopumaan.

Rannan tuntumassa lepät itkevät.

Jäähyväiset

Laitan oven säppiin,
airojen viimeiset vedot,
ranta kaartuu tervehtimään.

Käännän veneen,
ja vilkaisen.

Saari jää syksyyn.

Syli

Saari lainasi minulle syliään,
keinuttivat aallot,
pesi sade.

Tuvan hämärässä
olivat unet sakeita,

kuin syvänteitä kalojen käydä,

löytää piilopaikka, jossa
ei mitään ja kaikki:

silmien takana, ripsien alla,
tässä ja nyt, yksin.

Horjuva

Kun astuin mantereelle,
tiesin, etteivät askeleet kanna.

Vaikeaa on kulkea maalla,
kun on kuunnellut aaltojen puhetta,
miettinyt tuvan hämärässä
liekin kauneutta,
koskettanut sumun hipiää.

Tästä eteenpäin vain yksi tie.

Rajalla

Tässä maan ja veden rajalla 

näen kuvani selvemmin: 



kaukaisuuden, 

huomiseni kasvot, 



niitä lähden soutamaan auki 



sumuun, 

joka hiljalleen nousee



ja syleilee aamuni kirkkaaksi

Vastaus

Löysin vastauksen kysymykseeni,
saaren kyljeltä, aaltojen alta,

simpukankuoren tyhjästä täyden,

niin soi se kauniisti,
kimmelsi kuoren alaston

helmiäinen

kipua vailla.